Kotimainen kirja työllistää

minna_kokko_250_2Jos elintarvikkeiden kanssa voidaan puhua lähiruoasta, kirjan kanssa voidaan puhua lähituotteesta.

Kirja on lähes sataprosenttisesti kotimainen tuote, joka työllistää ison joukon suomalaisia. Siksi meidän täytyy pitää huolta siitä, että kirjojen tekeminen Suomessa on jatkossakin kannattavaa.

Kirja-ala on isossa murroksessa. Meillä kaikilla on velvollisuus nostaa katse omasta työpöydästä ja miettiä, miten minun tekemiseni vaikuttaa muihin ja miten tämä homma tulee hoitaa, jotta loppuasiakkaalle tulisi tästä lisäarvoa.

Me haluamme, että Suomessa kannattaa valmistaa kirjoja. Se vaatii vähän vaivannäköä, mutta meidän arvoihimme ei sovi, että kirjatuotanto ulkoistettaisiin esimerkiksi Viroon tai Puolaan. Otavan kirjapaino on ollut Keuruulla pitkäaikainen työllistäjä ja se on osa yhteisöä. 95 prosenttia kirjoihin käytettävästä paperista tuotetaan Suomessa – valtaosa Oulussa – ja erityisesti pienien erien toimittamisessa suomalaiset alihankkijat ovat olleet meille hyviä kumppaneita.

Tulevaisuudessa haluamme entistä paremmin saada juuri oikean kirjan oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Kuulostaa suoraviivaiselta, mutta sisältää aika monta muuttujaa.

Ylipainattaminen on haaste jokaiselle kustantamolle. Aika monesti kuulee, että vuosi on mennyt hyvin, mutta varastoon jäi tavaraa. Nyt etsitään ratkaisuja siihen, että koko alan tulosta voitaisiin parantaa.

Perinteisesti kirjakustantamoissa on suhtauduttu kysynnän seuraamiseen enemmän tunteella kuin tiedolla. Tämä on muuttumassa. Kysyntään täytyy suhtautua analyyttisesti ja tekemistä pitää johtaa tiedolla. Kun aiemmin painettiin kirjaa, tulevaisuudessa puhutaan kysyntään vastaamisesta. Kassainformaatiota siitä, mikä myy, on kyllä olemassa.

Nykyään ihmiset löytävät tietoa eri paikoista ja innostuvat laajemmasta valikoimasta. Se, mikä tulee myymään, on suurempi kysymysmerkki kuin aiemmin.

Toivoisin, että Suomessa monet yritykset käyttäisivät vielä enemmän aikaa siihen, että miettisivät työn jalostusarvoa. Miten voimme tehdä työn niin, että voimme jatkossakin työllistää ihmisiä ja tehdä tulosta? Säästäminen on aina helppo tie, ja lopettaminen on helppoa. Jatkaminen on paljon vaikeampaa.

Me työllistämme liikevaihtoon nähden paljon ihmisiä. Siitä voi olla ylpeä. Parasta olisi, jos voisimme saada leiman, joka kertoo, miten monta tuntia suomalaista työtä on tehty minkäkin tuotteen ympärillä. Tällainen työllistämistehokkuusluku olisi humaani mittari sille, miten paljon yksi suomalainen yritys voi kotimaassa työllistää, kun asiat tehdään oikein.

Minna Kokka
toimitusjohtaja
Otavan Kirjapaino Oy

___________________

Minna Kokka on kirja-alan moniottelija, jolla on kokemusta myynnistä, markkinoinnista, tuotannosta ja nyt kirjapainon toiminnan johtamisessa.

Etänä vai ei?

Blogissa_Anne_Mantila_BOXEtätyö on työtä, jota tehdään koko- tai osapäiväisesti muissa kuin työnantajan tiloissa. Etätyö mahdollistaa henkilön töiden ja ajankäytön organisoinnin joustavasti eri elämäntilanteissa. Konsernissamme tehdään toimituksellista työtä etänä enemmän kuin muualla. Artikkelien suunnittelu ja kirjoittaminen ovat työtehtäviä, jotka voivat vaatia rauhallista ympäristöä ja siten sopivat etänä tehtäviksi. Etätyötä rytmitetään esimerkiksi asiakastapaamisten lomaan eli työntekijä on etänä kotona ennen tapaamista.

Etätyö voi olla satunnaista tai säännöllistä. Säännölliselle etätyölle on oltava aina peruste ja siitä sovitaan aina kirjallisesti työntekijän kanssa.  Satunnainen etätyö on tarveharkintaisesti työpaikan ulkopuolella tehtävää työtä, esimerkiksi työpäivä kotona silloin tällöin.

Etäpäivän syynä voi olla vaikkapa juttumateriaalin purku ja kirjoittaminen kiireaikataululla työmatkan jälkeen, juttumateriaalin laajuuteen liittyvä vaativa kirjoitusprosessi tai muu konkreettinen syy tehdä työ kotona.

Olemme konsernissamme ottaneet työntekijöillemme lakisääteisen työtapaturmavakuutuksen lisäksi vapaa-ajan tapaturmavakuutuksen. Työnantaja vastaa työntekijöidensä työkyvyystä ja –turvallisuudesta myös etänä. Edellytys vakuutusten voimassaololle on se, että etänä olosta on sovittu etukäteen.

 

Etätyöskentely ei sovi kaikille tai jokaiseen työtehtävään. Etänä olemista ohjaa työ ja sen tekeminen. Työyhteisössä vakioetäpäivät esimerkiksi rajaavat palaveriaikoja tai muita yhteisiä tapaamisia, joten yksilön tilanteen lisäksi on otettava huomioon työryhmän tarpeet.

Etätyö on aina vapaaehtoista kummallekin osapuolelle. Konsernitasolla etätyöstä on konkreettista hyötyä vaikkapa hiilijalanjäljen pienentymisenä. Muuten etätyön mahdollistaminen näkyy sitoutuneempina ja tyytyväisempinä työntekijöinä. Henkilöstökyselyssämme olemme saaneet positiivista palautetta joustavuudesta ja perhemyönteisyydestämme. Etätyö on yksi konkreettinen tapa ottaa työntekijöittemme eri elämäntilanteet huomioon.

 

Anne Mantila

Palvelu- ja henkilöstöjohtaja

Otavamedia Oy

Vastuullisuus strategian ytimessä

Blogissa_BOX_Kaisa_AlapartanenMillaisia liiketoiminnallisia vaikutuksia vastuullisuudella on? World Business Council for Sustainable Business (WBCSB) on 200 huippuyrityksen kansainvälinen yhdistys, joka tuottaa muun muassa julkaisuja vastuullisesta liiketoiminnasta. People matter, inspiring employees through sustainability – julkaisussa määritellään viisi tärkeintä liiketoiminnallista perustetta vastuullisuudelle ja työntekijöiden mukaan ottamiselle vastuullisuustyöhön:

1. Käyttäytymisen muutos. Ihmisten mukaan ottaminen vastuullisuustyöhön kannattaa, koska vastuullisuus edellyttää muutosta työtavoissa ja käytöksessä. Kun työntekijät ymmärtävät yhteyden ja kokevat voivansa vaikuttaa oman ympäristöönsä ja työhönsä, heidän ideoistaan saattaa olla liiketoiminnallista hyötyä.

2. Työantajamielikuvan vahvistuminen. Parhaasta työvoimasta on kova kilpailu. Vastuullisuus on yksi työntekijöiden houkutteleva ja sitouttava tekijä.

3. Motivaatio ja tuottavuus. Kun yrityksellä on tarkoitus, ovat työntekijät motivoituneita. Ja motivoitunet ihmiset ovat tuottavampia.

4. Työntekijät rakentavat yrityksen maineen teoillaan ja sanoillaan. On sanottu, että CSR-HR=PR. Jos vastuullisuustyössä ei ole henkilöstöhallinto mukana, uhkaa se jäädä pelkäksi julkisuuskuvan kiillottamiseksi.

Ihmisille on tärkeää tuntea ylpeyttä työnantajastaan. Kun työntekijät ymmärtävät yrityksen strategiset tavoitteet vastuullisuuden suhteen, tuntevat he ylpeyttä työskennellessään yhteiskunnallisen vastuunsa kantavassa yrityksessä. Tämän totesi myös Finlaysonin toimitusjohtaja Jukka Kurttila, kun yritys lahjoitti lakanoita pakolaisille.  ”Tämä on asia, joka yrityksissä kannattaisi oivaltaa. Työntekijät ovat ylpeitä yrityksestään, joka tekee hyvää.” (HS, 11.9.2015)

Yhtä tärkeää on myös, että ihmiset pääsevät vaikuttamaan ja tekemään osansa yritysvastuuhun liittyvien haasteiden ratkaisemisessa. Kunkin tapa kokea osallisuuttaan on erilainen, mutta tärkeintä on aloittaa keskustelu – ja oppimisprosessi.

Henkilöstöä ei siis pitäisi nähdä vain vastuullisuustyön kohteena, vaan myös yrityksen vastuullisuuden tuottajana. Yrityksen työntekijät tekevät työnantajansa maineen – kahvipöydissään, sosiaalisessa mediassa ja asiakaspalvelijoina, esimerkiksi.  Tällainen työntekijälähettilyys edellyttää sitoutumista ja uskoa yritykseen ja sen toimintaan. Henkilöstöllä on oltava sekä mahdollisuudet että halua viedä työntekijäyrityksensä viestiä eteenpäin ja luoda mainetta. Itse koen näiden mahdollisuuksien olevan ennen kaikkea yrityksen viestintäkulttuuriin liittyvä asia.

Sitran tilaama ja Demos Helsingin toteuttama Strateginen vastuullisuus – 20 esimerkkiä keskisuurista yrityksistä tutkii suomalaisten yritysten tapaa toteuttaa vastuullisuutta. Tutkimuksen tuloksina yritykset jaoteltiin kolmeen ryhmään. Näistä ensimmäinen näki vastuullisuuden ennen kaikkea riskien hallintana. Toinen ryhmä keskittyy kustannustehokkuuteen, jolloin vastuullisuus nähdään ympäristö- ja henkilöstöresurssien tehokkaan käytön kannalta järkevänä.

Kolmas ryhmä yrityksiä kokee vastuullisuuden erottautumistekijäksi ja lähestyy vastuullisuutta strategisesti. Strateginen vastuullisuus on uusia liiketoimintamahdollisuuksia luova prosessi – ei vain perusasioiden kunnossapitoa.

Vastuullisuuteen panostaminen voidaankin nähdä siis strategian ytimessä olevana voimana ja uuden luomisen lähtökohtana. Taloustaantuma ja mediakentän muutokset ovat ravistelleet toimialaamme viime vuosina. Henkilöstö tuntemaa epävarmuutta voi yrityksissä hälventää tehokkaalla sisäisellä viestinnällä – pyrkiä luomaan työntekijöistä yrityslähettiläitä ja siten hallita yrityksen mainetta. Median murroksessa selviytymisen edellytys on myös uuden liiketoiminnan luominen – mikä taas edellyttää uudenlaista tapaa tehdä asioita ja kulttuuria, joka kannustaa innovoimaan.

Vastuullisuus voisikin olla aika hyvä lähtökohta kulttuurinmuutokselle, eikä yhteisistä arvoista viestiminen tai niistä keskustelu olekaan vain kustannuserä.

Kaisa Alapartanen

Otavastuu.otava.fi:n tuottaja

MCI Press Oy

Liikennevihapuhetta

Blogissa_BOX_Maija-KajantoTyömatkaliikkuminen on lomien loputtua tullut taas ajankohtaiseksi ja tällä hetkellä siitä puhutaan paljon.

Työmatkat eivät ole työaikaa ja on jokaisen työntekijän oikeus päättää itse, miten töihin kulkee. Miksi siis ylipäätään kirjoitan asiasta työnantajan vastuusivuston blogissa? Siksi, että työajat ovat viime kädessä se syy, miksi liikenne ei tiettyinä aikoina toimi.

Ruuhka-aikojen ulkopuolella Helsingin seudun liikenne nimittäin toimii yllättävän hyvin. Ruuhkia syntyy karkeasti ottaen vain silloin, kun ihmiset liikkuvat töihin tai töistä pois. Siksipä koko pk-seudun mittakaavassa liikenneruuhkat ovat myös työnantajien ongelma. On myös työnantajan etu, että työntekijä saapuu töihin joka päivä suhteellisen ajallaan ja ilman isompia fyysisiä ja psyykkisiä kolhuja.

Kun netissä keskustellaan työmatkaliikkumisesta tai yleisesti ottaen pääkaupunkiseudulla liikkumisesta, vastakkainasettelun aika ei todellakaan ole ohi. Autoilijat vihaavat pyöräilijöitä ja pyöräilijät, jalankulkijat ja julkisten käyttäjät vihaavat autoilijoita. Ja pyöräilijöitä siinä sivussa. Vihapuhe voi hyvin.

Sitten on myös meitä iloisia sekakäyttäjiä.

Kun lähden lapseni kanssa keskustaan, menen kävellen. Kun menen kantakaupunkiin, kuljen julkisilla. Kun lähden mökille tai menen jonnekin kauemmas, kuljen autolla. Työmatkani taitan uudella sähköpyörälläni. Olen siis jalankulkija, pyöräilijä, autoilija ja joukkoliikenteen käyttäjä.

Ja olen hirvittävän väsynyt tähän vihapuheeseen.

Haluan kaupungin, jossa kehitetään liikennettä. Ei autoilua. Ei pyöräilyä. Ei jalankulkumahdollisuuksia. Ei ratikka- ja bussilinjoja. Vaan liikennettä. Sellaista systeemiä, joka toimisi ihmisille eikä tietylle kulkuneuvolle.

Haluaisin myös, että liikennettä kehitettäisiin realistisesti. Faktahan on, että jos ruuhkia halutaan vähentää ja liikennettä sujuvoittaa, ei ole aukoton idea, että kaikki tulevat omalla autolla töihin. Mutta jos muut vaihtoehdot ovat työläämpiä tai hitaampia, silloin töihin lähdetään autolla. Uskon, että ihminen on pohjimmiltaan laiska otus joka ei pitemmän päälle tee mitään, mikä ei ole mukavaa. Joukkoliikennettä pitää siis kehittää laiskiaisten ehdoilla.

Tähän kehitystyöhön tarvitaan myös työnantajien panosta.

Uskon, että tulevaisuudessa nähdään Kutsuplus-palvelun tapaisia, työnantajan kustantamia tapoja tulla töihin. Rekrytointitilanteessa saatetaan nykyään luetella lounassetelit ja kulttuurisetelit. Otavamedialla yhtenä työsuhde-etuna löytyy 125-vuotisjuhlavuoden ajaksi hankittuja Jopoja.

Miten olisi, jos työhaastattelussa saisit kuulla, että syyskuusta toukokuun alkuun työnantaja järjestää kimppakyydin kauempana asujille? Kimppataksi hakisi sinut kotiovelta ja puikkelehtisi töihin. Tai jos jumittuisi ruuhkaan, mitäpä tuosta – useampi työkaveri ja skype-yhteys samassa taksissa, ja työmatka-ajan voisi varsin huolettomasti käyttää työaikana. Kimppataksitilauksen voisi tarvittaessa perua tai voisi kulkea yleensä muilla julkisilla, mutta tilata kimppataksin niinä päivinä, jolloin säätiedotus lupaa kaksikymmentä senttiä lunta aamuksi.

Kuulostaako kaukaa haetulta? Ehkä vielä tässä vaiheessa. Mutta väittäisin, että tällainen palvelu voisi olla pk-seudulla sellainen etu, joka lisäisi todella monen työntekijän työhyvinvointia. Samoin se voisi näkyä tilastoissa vähenevinä sairauspoissaoloina, kun työntekijät välttyisivät joukkoliikennevälineiden pisaratartunnoilta.

Kehitetään tätä. Siihen asti, aion polkea sähköpyörääni. Ja sulkea korvani tältä vihapuheelta. 

Maija Kajanto

Toimittaja

Otavamedia Oy

P.S. Otava-konsernissa käynnissä työmatkakysely, laskemme yrityksemme hiilijalanjälkeä.

Nouse ylös tuolista – itsesi takia!

AnnaIstumisen haitat ovat nyt kovasti pinnalla mediassa, eikä syyttä. Ihmisten istumisaika on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina, ja Suomessa noin puolet aikuisväestöstä istuu päivittäin vähintään kuusi tuntia paikallaan. Istuessa elimistö on passiivisessa tilassa, ja istumisella on todettu olevan yhteyttä muun muassa liikalihavuuden, 2 tyypin diabeteksen, sydän- ja verenkiertosairauksien kehittymiseen.

Staattinen istuminen kuormittaa myös selkää ja niska-hartiaseutua. Se lisää välilevypainetta ja rasittaa niveliä ja nivelsiteitä. Tyypillisiä paikallaan olon aiheuttamia vaivoja ovat selkä- ja niskakivut, päänsärky, kaula-, rinta- ja lannerangan asentomuutokset, kireys yläraajoissa sekä turvotus alaraajoissa.

Mikä karuinta, edes reipas päivittäinen juoksulenkki ei auta pelastamaan sairauksilta, jos istuu päivässä yli yhdeksän tuntia paikallaan!

Kolmen P:n sääntö: puolet päivässä pystyssä

Ratkaisu on yksinkertainen: nouse ylös tuolista ja liiku niin työpäivän kuin vapaankin aikana riittävästi! Toimistotyöläiselle kertyy päivässä noin 5 000 askelta, kun suositeltava määrä olisi 9 000 askelta ja ihanteellinen määrä 13 000 askelta. Askelten lisääminen ei ole vaikeaa, se vaatii vain huomion kiinnittämistä asiaan ja todellisia muutoksia arkirutiineihin.

Työterveyshuoltomme Diacor suositteleekin kolmen P:n sääntöä: puolet päivästä pystyssä. Nouse ylös tuolista vähintään puolen tunnin välein ja pidä parin minuutin minitaukoja. Istuessa vaihda asentoja, keinuttele ja puristele lihaksia. Pidä reipas ja tiivis taukojumppa työkavereiden kesken.

Jos sinulla on sähköpöytä, käytä sitä säännöllisesti.  Vältä hissiä, pidä pystypalavereita, hae vettä tai kahvia kauemmalta pisteeltä, venyttele säännöllisesti ja puhu puhelimessa kävellen. Hyödynnä fiksusti kaikki liikunnan mahdollisuudet työpäivän aikana ja työmatkalla.

Portaat ovat loistava keksintö kuntoiluun. Nousu viidenteen kerrokseen viisi kertaa päivässä viitenä päivänä viikossa vastaa kuntoiluvaikutuksiltaan kolmea viikoittaista puolen tunnin juoksu- tai hiihtolenkkiä!

Mitä saat vastineeksi kaikesta tästä? Lisää energiaa, virkeyttä ja hyvinvointia ja pidemmän terveemmän elämän.

Anna Haikarainen

Kaupallinen tuottaja

Anna&Ellit

Otavamedia Oy

Asiantuntijana työfysioterapeutti Minna Kosonen, Diacor.

Eettiset periaatteet ohjaavat arjessa

Blogissa_Alexander_BOXOtava-konsernimme henkilöstöpolitiikan mukaan otavalaisilta voimme odottaa muun muassa sitoutumista yhtiöömme ja toimintatapojemme kehittämiseen. Toimitusjohtajana minulle tärkeää on konsernimme vahva omavaraisuus. Työntekijänä taas arvostan pitkää historiaamme ja arvojamme. Otavalaisuus tarkoittaa meille jokaiselle vähän eri asioita – ja hyvä niin. Yhteistä meille kaikille on se, että uskomme lukemiseen, oppimiseen ja sisältöihin niin printissä kuin verkossa.

Asemamme markkinoilla on vahva ja teimme vuonna 2014 historiallisen tuloksen. Olemme muuttaneet toimintatapojamme ja organisaatiotamme etupainotteisesti ja ilmeisen oikea-aikaisesti. Toimintojen sopeuttaminen on merkinnyt myös raskaita päätöksiä, luopumista vanhasta ja uuden omaksumista. Median murros on sanapari, jota olen käyttänyt usein kuvaamaan vallitsevaa toimintaympäristöämme.

Vaikka muutokset ovat rajuja, eikä lopputuloksesta ole takeita, seisoo konsernimme vahvoilla jaloilla. Uskomme vakaasti painetun sanan rooliin jatkossakin. Tästä osoituksena ovat Kustannusosakeyhtiö Moreenin ja F-kustannuksen yritysostot vuonna 2014.  Toinen strategiamme mukainen hanke oli vuoden 2015 alussa MCI Press Oy:n ostaminen ja toiminnan yhdistäminen DeCo Media Oy:n ja Otavamedian asiakasviestinnän kanssa.

Kustannustoimintamme 125. juhlavuoden puolivälissä on hyvä hetki pohtia arvojamme, vastuullisuutta, laatua, rohkeutta ja läheisyyttä. Näiden arvojen perustalle olemme nyt laatineet Otava-konsernin eettiset periaatteet. Kun koko mediatoimiala hakee muotoaan, on hienoa, että konsernillamme on vankka arvopohja, johon nojata. Uskon, että näiden periaatteiden kautta arvojemme merkitys arjessamme edelleen vahvistuu.

Alexander Lindholm

Otava Oy:n toimitusjohtaja

Lämpöennätykset haastavat hyviin tekoihin

Blogissa_Else_BOXKun poikani täytti maaliskuun puolivälissä 2007 vuoden, lähdimme pihalle testaamaan uutta kura-asua. Lumi suli tipahdellen, ja mutainen maa tuoksui. Minä ahdistuin, olin havahtunut ilmastonmuutoksen pelottaviin vaikutuksiin. Omassa lapsuudessani kevät tuli yleensä lähempänä huhtikuuta. Ajattelin ihmisiä, joiden sadon kuivuus oli pilannut ja heitä, joilta hirmumyrsky oli vienyt kodin.

Tänä vuonna lumi suli Etelä-Suomessa jo helmikuussa. Maaliskuussa on ollut poikkeuksellisen lämmintä. Erityislämmin päivä ei enää ole minulle vain satunnainen päivä säähistoriassa, vaan se edustaa osaa jatkumossa, jossa keskilämpötila on Suomessa noussut kevätkuukausina jo pari astetta. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on jatkanut hurjaa nousuaan, ja seuraukset ja riskit ovat tiedossamme. Samaan aikaan on tapahtunut paljon hyvää.

Esimerkiksi aurinkopaneelien hinnat ovat laskeneet ja Suomeen on jo asennettu yli 650 000 lämpöpumppua. Espoon Otaniemeen rakennetaan jättimäistä maalämpöjärjestelmää, Suomi sai ensimmäiset Green Key -hotellit, pyöräilyn kulkutapaosuudet ovat monessa kaupungissa kasvaneet ja yksi autolauttakin (Viking Line Grace) kulkee jo vähäpäästöisesti kaasulla. Syntipukki Kiina taas panostaa massiivisesti aurinko- ja tuulienergiaan ja esimerkiksi Saksa on Sitran analyysin mukaan onnistunut kasvattamaan taloutta ilman että luonnonvarojen käyttö ja ympäristövaikutukset olisivat lisääntyneet. Se on iso juttu! Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan koko maailman ilmastopäästöt eivät kasvaneet viime vuonna vaikka talous kasvoi. Syy on todennäköisesti Kiinan energiakäänteessä.

Mitä minä voin tehdä?

Poliittiset ohjauskeinot ja yritysten toimet ovat nyt kriittisen tärkeitä, mutta me yksilöt äänestämme poliitikot ja teemme markkinataloutta ohjaavia kulutusvalintoja.

Tapasin viime syksynä Oxfordin yliopiston etiikan professorin John Broomen. Hän on yksi kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n arviointiraportin kirjoittajista ja julkaissut ilmastonmuutoksen etiikkaa käsittelevän kirjan Climate Matters: Ethics in a Warming World. Broome vaati hallituksilta järeitä toimia ja puhui esimerkin voimasta sekä välttämättömien päästöjen kompensoinnin puolesta.

Naomi Klein taas laittaa uusimmassa kirjassaan This changes everything uskonsa kansalaisliikkeisiin. Kun kansalaiset nostivat äläkän otsonikadosta parikymmentä vuotta sitten, myös poliitikot ja yritykset pääsivät sopuun freoneista. Nyt otsonikerros on jo selvästi toipunut.

Voimme tukea ilmastotyön tärkeydestä muistuttavia järjestöjä. Voimme äänestää poliitikkoa, joka katsoo omaa intressiryhmäänsä ja elinaikaansa pidemmälle ja ottaa ilmastonmuutoksen vakavasti.

On eettistä lisätä hyviä valintoja vaikka vain pienin askelin ja kompensoida onnellisuutensa kannalta välttämättömiä päästöjä esimerkiksi tukemalla sademetsien suojelua tai aurinkokeittimien käyttöä.

Unelmat haastavat hyviin tekoihin

35 vuoden päästä 2050 poikani täyttää 44 vuotta. Hän on silloin pari vuotta vanhempi kuin minä nyt. Tiedemiesten mukaan kasvihuonekaasupäästöjen on oltava tuolloin lähes nollassa. Näin siis, mikäli haluamme elinolosuhteiden säilyvän tuleville sukupolville.

Itse uskon että haluamme. Näen lapseni ajelemassa sähköautolla, kodin katolla on aurinkopaneelit ja pihalla maalämpöpumppu. Lomamatkoille hän reissaa tyylikkäästi sisustetussa junassa tai uudenlaista akkuteknologiaa hyödyntävällä aurinkolennokilla. Lapsenlapseni juoksevat vehreässä metsässä ja ihmettelevät sammakon kutua puhtaassa purossa. Kaikille riittää puhdasta vettä ja ruokaa.

Tämä on unelma, ja hieno asia on, että muutoksiin tarvittava teknologia on jo pitkälti valmista. Tarvitaan vain tahtoa. Uskon, että ihmiset haluavat toisilleen pääsääntöisesti hyvää, miksemme haluaisi hyvää myös lapsillemme ja lapsenlapsillemme?

Earth hour -tempaus ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi lauantaina 28.3. kello 20.30-21.30. Tänä vuonna teemana on kynttiläillalliset. Ruoka aiheuttaa viidenneksen hiilidioksidipäästöistä, mutta ilmastovaikutuksia voi vähentää merkittävästi kasvispainotteisella ruokavaliolla. www.earthhour.fi

Else Turunen

Toimittaja

Kotiliesi, Otavamedia Oy

Kirjoitus on julkaistu alunperin Kotilieden toimituksen blogissa

Pohdintoja vastuullisuuden jatkumolla

Blogissa_Wilhelm_BOXOlen marraskuusta 2014 lähtien puurtanut Otava-konsernissa yritysvastuustrategian päivittämistyön kanssa. Vastuullisuustyössä meillä riittää vielä tehtävää, mutta varsinkin ympäristöpuolella olemme tehneet paljon hyviä päätöksiä. Monet yrityksenvastuullisuuteen liittyvät asiat ovat suhteellisen suoraviivaisia ja helppoja. Vähennetään negatiivisia ympäristövaikutuksia, toimitaan reilulla tavalla työntekijöitä ja yhteistyökumppaneita kohtaan. Ollaan reiluja ja rehtejä.  Mutta kun pohtii asiaa hieman pidempään, huomaa, että asia ei olekaan niin yksinkertainen.

Mitä siis yritysvastuu oikeasti on?

Yritysvastuu jaetaan yleensä taloudelliseen vastuuseen, ympäristölliseen vastuuseen ja sosiaaliseen vastuuseen. Taloudellinen vastuu on helpoiten määriteltävissä, ja sen voi löytää osakeyhtiölain 1. luvun 5. pykälästä. Tuotetaan voittoa omistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määritetä muuta.

Ympäristöllinen vastuukin on suhteellisen helposti määriteltäessä, sillä se tarkoittaa sitä, että yritys vahingoittaa mahdollisimman vähän ympäristöä. Hyvä tässä on huomata, että kukaan ei voi olla täysin vahingoittamatta tai muuttamatta ympäristöä. Kaikki tuotanto ja kuljetus muuttaa ympäristöä jollain tavalla, joten tärkeätä on yrittää minimoida omat vaikutuksensa.

Haasteet alkavat kun ruvetaan määrittelemään sosiaalista vastuuta. Työ- ja elinkeinoministeriö (lue lisää) ja Euroopan komissio (lue lisää) sisällyttävät sosiaaliseen vastuuseen työterveyteen, koulutukseen ja oppimiseen liittyviä asioita sekä lain minimivaatimukset ylittäviä, työntekijöiden hyvinvointia edistäviä toimenpiteitä ja ihmisoikeuksista huolehtimisen. Myös kulttuurinen vastuu voidaan nähdä osana yrityksen sosiaalista vastuuta. Tämä voi olla sitä, että palvellaan pieniä kulttuuri- tai kieliryhmiä, joiden palveleminen tai joiden tuotteiden tekeminen ei ole kovin kannattavaa.  Sosiaalinen vastuu siis tarkoittaa selkokielellä, että yritys tekee työntekijöilleen ja yhteiskunnan kannalta vastuullisempia asioita, kuin mitä laki vaatii. Sosiaalinen vastuu ei myöskään ole vain hyväntekeväisyyttä, vaan sen on liityttävä yrityksen omiin prosesseihin. Eli aidosti hoidetaan omat hommat niin, että ne eivät vahingoita muiden ihmisten oikeuksia tai vapauksia.

Yhteistä näillä kolmella osiolla on lähinnä vastuu-sanan liittäminen muihin sanoihin. Kielitoimiston sanakirja määrittelee sanan vastuu seuraavasti:  ”velvollisuus vastata asiasta, henkilöstä, toiminnasta, teosta tms.” Vastuun määritelmä on siis aina riippuvainen vastuun kohteesta.  Mutta miten yhdistetään taloudellinen, ympäristöllinen ja sosiaalinen vastuu, kun oikeassa elämässä näiden välille syntyy aina aika-ajoin ristiriitoja?

Yritykselle saattaa vaikkapa tulla eteen tilanne, jossa toiminnan siirtäminen ulkomaille mahdollistaisi suuremmat liikevoitot, mutta tarkoittaisi irtisanomisia kotimaassa. Tietyn tuotteen tai raaka-aineen väljemmät ympäristökriteerit taas voivat mahdollistaa sen verran säästöjä, että irtisanomisilta voidaan välttyä. Entä käyttääkö mieluummin kotimaista sertifioitumatona tuotetta tai tuotantolaitosta vai ulkomaista sertifioitua? Kannattaako maksaa enemmän alihankkijalle siksi, että se vakuuttaa kaikkien tuotteidensa olevan vastuullisia?

Vastauksia tällaisiin kysymyksiin yritetään yleensä löytää normatiivisen etiikan jostain kolmesta pääsuuntautumisesta. Tässä on jälleen edessämme ongelmia. Velvollisuusetiikka antaa meille tietyt säännöt, mutta on huono ohjaamaan meitä ristiriitatilanteissa. Seurausetiikka taas uhraa toiset suuren hyvän vuoksi, joka helposti loukkaa velvoitusetiikasta opittuja sääntöjä. Hyve-etiikastakaan emme saa vesitiiviitä ohjeita, sillä emme tiedä mitä hyveitä yrityksillä pitäisi olla. Ratkaisuna yrityksessä voidaan yrittää luoda omaa soveltavaa etiikkaa, mutta se ei olekaan aivan helppo laji…

Ilman että syvennytään liian pitkälle metaetiikkaan tai etiikkaan voimme kumminkin mielestäni löytää joitain hyviä ratkaisuja kysymykseen siitä, mikä on hyvä yritysvastuullisuuden taso. Koska tasosta tässä on kyse, sillä yrityksen voittoa tavoittelevan perusominaisuuden vuoksi yritys ei valitettavasti voi panostaa vain vastuullisuuteen. Tämän vuoksi vastuullisuus on jatkumo, eikä binaarinen optio, joko-tai kysymys.

Ratkaisu yhtälöön löytyy yhdistämällä tietyt velvollisuusetiikasta saadut säännöt tiettyihin omiin seurauseettisiin valintoihin. Periaatteena voi siis pitää sitä, että yrityksen on hoidettava oikeudellisia vastuitaan ympäristöasioissa ja työoikeuskysymyksissä eli kansallista lainsäädäntöä,  kunnioitettava YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta ja vaadittava näitten seuraamista myös alihankkijoiltaan. Yrityksen pitäisi myös ymmärtää toimintansa aiheuttamat ympäristövaikutukset ja pyrkiä pienentämään ympäristökuormitustaan. Jokaisen aidosti vastuullisen yrityksen pitäisi myös toimia vastuullisemmin kuin mihin yllämainitut velvoittavat. Näitten tekojen ja valintojen kohdalla on vain valitettavan vaikeata laatia tarkkoja pelisääntöjä. Tärkeintä tässä on, että yrityksessä tiedostetaan omien valintojen vaikutukset, ja muistetaan, että vastuullisuus on osa kaikkia päätöksiä ja valintoja. Vastuullisuus ei ole erillinen osa-alue, vaan se kuuluu kaikille.

Loppujen lopuksi yritys ei voi saavuttaa täydellistä vastuullisuutta. Kun yritys rakentaa vastuutaan sen on  palattava vastuun määritelmään, ja pohtia vastuun kohteita. Yrityksen pitää siis itse valita, mitkä tai ketkä kuuluuvat sen vastuullisuuden ydinjoukkoon. Vastaus tähän saadaan yrityksen omista linjauksista. Käytännössä tämä tapahtuu hyvin suunniteltujen vastuulinjausten (Code of Conduct) kautta, jotka ohjeistavat koko henkilöstöä oikeisiin päätöksiin.

 

Wilhelm Ehrnrooth
Yritysvastuuanalyytikko
Otava Oy

Kustantajan mediakasvatusvastuu

Blogissa_pieniOlen aika väsynyt kuuntelemaan, kuinka lasten arjesta erkaantuneet sisällöntuottajat keskustelevat keskenään lasten mediankäytöstä ilman, että ammattilaisina näkisivät tilanteessa oman mediakasvatusvastuunsa ja asiantuntijan etulyöntiaseman luoda uutta yhteistä kulttuuria. Ja kyllä, tarkoitus on nyt hieman provosoida jotta tällä postauksella olisi perusteltu funktio ja että tämä ylipäätään herättäisi jotain reaktioita.

Lapsikohderyhmästä kyllä puhutaan ”tulevaisuuden tilaajina”, mutta mitä aikakauslehtikustantajiin tulee, aika vähän on mediakasvatusvastuun näkökulmasta konkreettisesti tehty tulevaisuuden takaavien lukijasuhteiden rakentamiseksi. Täällä Otavamediassa yhteys kustantajan mediakasvatusvastuun ja yhtiön tulevaisuuden välillä on onneksi oivallettu. Tästä osoituksena muun muassa lukijoiden kanssa toteutettu Koululaisen konseptiuudistus ja suuren suosion saavuttaneet Koululaisen mediataitopajat, jotka kiertävät ympäri Suomen alakouluja.

Lastenlehtien parissa olen törmännyt ilmiöön, jossa aikuiset kertovat oman mielipiteensä tulevien aikakauslehtien tilaajista: digiä ne lapset haluavat, kaikki sisällöt mobiiliin! Siinäpä vasta ongelma sillä lapsiasiakas on vähän hankalampi sommitella digitaaliseen ansaintakaavioon. Etenkin, jos strategia perustuu aikuisten itsensä luomalle ihannekuvalle lapsikuluttajasta. Niin, siitä samasta joka muutaman vuoden kuluttua joko on Otavamediaan jo suhteen luonut tilaaja tai se, jonka rahat vei paremmin asiakkaansa tarpeet ja käyttäytymisen tunteva kilpailija. Mediakasvatuksen ja tuotekehityksen tulee olla aitoa, aktiivista ja osallistavaa dialogia. Operatiivisia toimia. Tulee löytyä rohkeutta kokeilla ja toimia heti sen sijaan, että piiloudutaan palaverien, työryhmien ja kvartaalien taakse. Media elää, liikkuu ja kasvaa koko ajan, aivan kuten tulevat tilaajamme.

Koululaisen mediataitopajoissa päätimme siis kysyä 10-12-vuotiailta itseltään, kuinka he haluavat aikakauslehtensä: merkittävä enemmistö haluaa Koululaisensa edelleen painettuna. Kyllä, nuo diginatiivit haluavat fyysisen, oman lehden, jonka parissa viihtyä, lukea ja tehdä tehtäviä ilman sähköisen näytön valoa ja jossain reunassa juoksevaa aikaa. Koululainen ei pisteytä lukijoita paremmuusjärjestykseen tai vie näiltä yhtä elämää, mikäli tekee virheen. Toki netillä ja vimpaimilla on iso rooli alakoululaisten ajankäytössä, mutta toiminta keskittyy toisenlaiseen kulutukseen: peleihin ja videoihin. Erittäin valaisevat tulokset julkaistaan vielä tänä vuonna, jahka allekirjoittanut saa päätähuimaavan presentaationsa valmiiksi.

Eli sen sijaan, että arvomme vain alakoululaisten lehtien viemistä sähköiseen muotoon olisi pohdittava, mikä vie painetun lehden lukemiselta aikaa ja mitä lapset joutuvat sähköisessä maailmassa kohtaamaan. Me aikuiset olemme yllättävän kujalla todellisuudesta. Haluamme uskoa omaan toiveeseemme lapsemme mediakäyttäytymisestä ja samanaikaisesti paeta itse uuden oppimista ja/tai ikävien ilmiöiden käsittelyä. Ehkä tästä syystä mediapajoihin osallistuneilla lapsilla onkin niin suuri tarve keskustelevaan ohjaukseen ja kuuntelevan aikuisen läsnäoloon. Ehkä siksi puoleemme kääntyvät nyt myös opettaja ja vanhemmat, jotka haluavat olla lasten tukena itsenäisen mediankäytön opettelussa.

Ennen kaikkea haluan peräänkuuluttaa kustantajien omaa vastuuta mediakasvattaa ja tämän avulla rakentaa pohjaa tulevaisuuden liiketoiminnalle. Aikakausmedia kartoitti tänä vuonna alan päätoimittajien ja viestintäalan päättäjien näkemystä omasta mediakasvatusroolistaan. 61% totesi että mediakasvatus on tulevaisuuden lukijoihin panostamista, 73% piti sitä tärkeänä laadukkaan ja luotettavan journalismin tuntemuksen kehittäjänä ja 69% kannustamisena aktiiviseen kansalaisuuteen. Ja kuinka moni oli tehnyt alle 12-vuotiaille suunnattua mediakasvatustyötä viimeisen viiden vuoden aikana? Vain 12% vastaajista. Entä kuinka moni suunnitteli tekevänsä sitä seuraavan vuoden aikana? 1%. Yksi vaivainen prosentti.

Tässä muutama alamme päättäjän perustelu tuolle häpeälliselle tulokselle:
”Olemme kuitenkin osallistuneet antamalla lehteämme käyttöön kouluihin”
”Ammattilehti tekee sisältöä rajatulle kohderyhmälle”
”Ajatus ei ole edes käynyt mielessä”

63% vastaajista perustelee vastuun väistelyn sillä, että alle 12-vuotiaat eivät ole heille merkittävä kohderyhmä.
Niin. Eivät ehkä tänään, mutta eivät tuolla asenteella ole kyllä huomennakaan.

Elli Mäkilä
vastaava päätoimittaja
Otavamedian lastenlehdet

Vastuullinen bisnes on hyvä bisnes

Blogissa_Terhi_pieniSamansuuntaista viestiä kuuluu monelta taholta: Yritykset, jotka ovat ottaneet kestävän kehityksen mukaisen toiminnan kiinteäksi osaksi liiketoimintastrategiaansa, pärjäävät paremmin kuin kilpailijansa.

Kyse ei ole vain vastuullisen imagon synnyttämästä lisäarvosta tuotteille, vaan uusien bisnesmahdollisuuksien löytämisestä resurssiniukkuuden sekä yhteisö- ja taloudellisen paineen keskellä. Kyse on proaktiivisesta asenteesta sen sijaan, että vain sopeudutaan välttämättömään.

Kestävän talouden puolestapuhuja, ympäristöraportoinnin järjestelmä CDP, julkaisi syyskuun lopussa kaksi raporttia, joissa analysoitiin suuria yhdysvaltalaisia ja globaaleja pörssiyhtiöitä. Tulokset kertoivat, että yhtiöt, joissa ympäristöjohtaminen on kiinteä osa liiketoimintaa ja ohjaa investointipäätöksiä, ovat vahvempia ja kykenevät suojelemaan kilpailuetuaan. Linkki strategisen tason ympäristöjohtamisen ja yrityksen taloudellisen menestyksen välillä vahvistui.

Esimerkki vähän lähempää: ajatushautomo Demos Helsinki toteutti viime kesänä Sitran tilauksesta selvitysprojektin suomalaisyritysten kestävyysstrategioista. Raportissa on 20 inspiroivaa kuvausta siitä, miten pk-yritykset ovat löytäneet kestävyysstrategiasta kilpailuetua. Esimerkkinä vaikkapa vantaalainen konepajayritys Hakmet, joka on säilyttänyt kilpailukykynsä, kun valtaosa konepajateollisuudesta on karannut Kaukoitään. Cleantech-innovaatiot ovat alentaneet yhtiön energia- ja materiaalikustannuksia 50 prosentilla. Resurssitehokkuudesta syntyviä säästöjä on siirretty hintojen kautta asiakkaille.

”Resurssien hinnat vain nousevat tulevaisuudessa. Meidän kilpailuetumme vain kasvaa, kun käytämme enemmän järkeä ja vähemmän metallia, Hakmetin toimitusjohtaja Tero Niemelä toteaa raportissa.

Tällainen suhtautuminen voi synnyttää vain menestystä: Inspiroituminen markkinoiden muutoksesta ja siitä, ettei enää voida elää kuin meillä olisi puolentoista maapallon luonnonvarat. Härkää sarvista. Havuja, perkele!

Resurssiniukassa maailmassa meidän eurooppalaisten tulisi vähentää vuotuista materiaalikulutustamme alle viidennekseen nykyisestä, jotta elämäntapamme olisi kestävällä tasolla, arvioivat eurooppalaiset asiantuntijat. Mitä bisnesideoita tähän faktaan kätkeytyykään? Kuka löytää ne ensin?

”Kun maat kaikkialla tavoittelevat taloudellista kasvua, vahvaa työllisyyttä ja turvallista ympäristöä, yrityksillä on ainutlaatuinen velvollisuus synnyttää tätä kasvua tavalla, joka käyttää luonnonvaroja viisaasti. Tämä on valtava mahdollisuus ja ainoa kasvu, jota kannattaa tavoitella,” on CDP:n toimitusjohtaja Paul Simpson linjannut.

Vastuullinen liiketoiminta on velvollisuus, jossa yritykset voivat nähdä mahdollisuuden – jos vain haluavat. Mikä sitten on perinteikkään kustannustalon mahdollisuus? Otava-konsernissa vastuullisuustyö painottuu ympäristön lisäksi kulttuuriperinnön vaalimiseen ja rikastamiseen, kasvatukseen ja sivistykseen. Oman työni kautta koen, että mahdollisuutemme ovat liiketoiminnan pitkäjänteisyys ja henkilökohtainen suhde ympäröivään yhteiskuntaan. Nämä mahdollistavat korkean laadun. Ja laadulla on aina yleisönsä.

Terhi Rauhala
Projektipäällikkö
Otavamedia Asiakasviestintä